Naivismia pidetään itseoppineiden kansantaiteilijoiden taiteena eikä varhempien naivistien töitä edes osattu arvostaa vaan heidät on "löydetty" vasta hyvin iäkkäänä tai jopa kuoleman jälkeen.

Naivismi on kaikesta huolimatta nähty marginaalitaiteena, kevennyksenä oikealle, vakavalle taiteelle. Sitä on pidetty harmittomana yhteiskunnallisesti vähän kantaaottavana, vaarattomana taiteena.

Naivistinen teos ei välttämättä sisällä suuria arvoituksia - siksi pintatason kuvanluku onkin suhteellisen helppoa. Usein kuvat kuitenkin sisältävät piilomerkityksiä ja useita tulkintamahdollisuuksia, joihin vaikuttavat taiteilijan tarkoitukset, alitajuinen ilmaisujen valinta sekä katsojan kokemuksen ja tiedon määrä.

Naivistisia piirteitä voidaan nähdä veistoksissa ja maalauksissa läpi koko taiteen historian. Assyrian ja Egyptin alueiden säilyneet esineet ja maalaukset ovat muotokieleltään hyvinkin naivismin tuntomerkit täyttäviä.

Naivismin tyyppisiä amatöörien tai itseoppineiden kiertelevien taiteilijoiden tekemiä kirkko- ja luostarimaalauksia tunnetaan paljon keskiajalta, mutta arvostuksen kasvu alkoi impressionistien kiinnostuessa primitiivisen taiteen pelkistetystä ilmaisusta.

Naivismin vaikutteita voidaan nähdä myös myöhemmissä taidesuuntauksissa, kuten Jean Dubuffet´n lanseeraamassa Art Brutissa, joka viittasi taideinstituution ulkopuolella toimivien, kuten mielisairaiden, jotka elävät omassa sairauden sulkemassa psyykkisessä maailmassaan, tekemiin teoksiin, sekä suomalaisessa ITE-taiteessa (itse tehty elämä), jota ei pidä sekoittaa naivismiin, kuten valitettavan usein tehdään.

Ammattitaiteilijoiden naivismi on kaukana toritaiteesta, harrastelijoiden osaamattomuudesta ja harjaannuksen puutteesta johtuvasta haparoivasta kuvakerronnasta aiheutuvasta tahattomasta naivismista. Taitamattomuus, kömpelyys ja kirkkaiden värien käyttö eivät vielä tee kuvantekijästä naivistia

Vallalla olevan määrittelyn mukaan naivisti tekee tietoisesti taidetta naivistiseen tyyliin ja tuntee kulttuurinsa taidehistoriaa. Naivistien taiteessa on samankaltaisuutta lasten-, amatöörien- ja primitiivisen sekä kansantaiteen kanssa. Lasten kuvat heijastavat heidän kehitysvaihettaan ja muuttuvat lapsen kasvaessa, primitivistisessä ja esihistoriallisessa taiteessa sisältö on maagista ja mytologista ja muodoilla on symbolista ja rituaalista merkitystä.

Kansantaide on maisemien, arvokkaiksi koettujen asioiden, kuten talojen ja laivojen tallentamista kuviin sekä käyttö- ja statusesineiden koristelua, kun taas naivistinen taide ilmenee vapaissa taideteoksissa, kuvissa ja veistoksissa.

Naivisteilla on ollut rohkeutta kuvata ympäröivää maailmaa sellaisena kuin sen näkevät. Naivisti voi taiteessaan paeta todellisuutta tai esittää siitä valitsemiaan osia, haaveitaan tai fantasioitaan. Näitä kuvatessaan hän kuitenkin on tietoinen vallitsevasta todellisuudesta.

Naivistitaiteilijan tyyli, käsiala ja aihepiirit eivät yleensä radikaalisti muutu hänen uransa aikana. Naivismista on tullut myös koulutuksen saaneiden taiteilijoiden ilmaisutapa vastoin perinteistä ajatusta pidäkkeettömästä, spontaanista ilmaisusta ja vapaudesta ja tietämättömyydestä akateemisista kuvanteon säännöistä.

Moni aikuisiällä itsestään naivistin löytänyt on ennen naivistiksi ja/tai tunnetuksi tuloaan harrastanut taiteen tekemistä ja tehnyt pitkän uran jollakin muulla alalla ja vasta myöhemmin ryhtynyt kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Näiden naivisminsa löytäneiden lisäksi myös osa koulutetuista taiteilijoista on erilaisten vaiheiden jälkeen huomannut olevansa naivisteja.

Naivisteissa ei ole kovin monia nuoria taiteilijoita. Monet ovat maalanneet, muotoilleet tai tehneet grafiikkaa tyylisuuntanaan realismi tai abstraktivismi kunnes naivismi on löytynyt omaksi suunnaksi.

Naivismin muotokielelle on tyypillistä kaavamaisuus ja jäykkyys, yksityiskohdat voivat olla äärimäisen tarkkoja, henkilöhahmot esitetään joko suoraan edestä tai sivulta ja niiden mittasuhteet noudattavat arvoperspektiiviä.

Naivistinen ilmaisu voi vaikuttaa kömpelöltä, siksi liikuttavalta tai humoristiselta. Naivismin arvioiminen formalistisesti tuntuu helpolta, jopa onnistuukin, mutta sen olennainen sanoma on sen lähettämässä viestissä ja narratiivisessa sisällössä.

Naivismi lähestyy joskus surrealismia sadunomaisuuksineen ja groteskeine piirteineen. Naivismia paljon tutkinut jugoslavialainen taidehistorioitsija Oto Bihalji-Merin (1904 - 1993) on korostanut, että naivistit eivät muodosta "suuntaa" modernissa taiteessa.

Todellinen naivistinen maalari luo sydämensä halusta. Hänen omaperäisyytensä ja spontaaniutensa ilahduttaa innostuksen vilpittömyydellä ja unelmien tiedostamattomuudella.